Ormusmäki - yksityiskohtia

Kuvia Ormusmäen varustuksista

Luolat

Luolista suurin on hankala kuvattava, sillä kasvillisuus pääsisäänkäynnin luona on runsasta ja luolan toinen sisäänkäynti on muurattu umpeen. Ensimmäisessä kuvassa on umpeen muurattu oviaukko luolasta L2 luolaan L1.

Toisessa kuvassa on muurauksessa olevan aukon kautta otettu kuva romujen täyttämästä portaikosta ja käytävästä, joka johtaa luolaan L1. Kuvassa erottuvat betoniset seinät ja mahdollisesti aaltopeltisen sisäkaton osa.

Yhdystunneli L2 kuvattuna "kraaterin" suunnalta. Kuvassa erottuu luolaan kuljetettua tavaraa, mm. puistonpenkki. Luolaan L1 johtava umpeen muurattu ovi on vasemmalla seinällä penkin pään kohdalla.

Yhdyshaudassa oleva aukko johtaa tikkaille, joita pitkin on päässyt luolaan L3. Tällainen rakenne on tavattu myös eräässä toisessa Malmin alueen kohteessa.

Itse luolaan L3 johtava aukko on kuitenkin muurattu umpeen ja kuilun pohjalle on kertynyt roskaa. Kallioon pultatut tikkaat näkyvät kuvan alaosassa.

Luola L4 kuvattuna sisäpuolelta. Kuvassa erottuvat betoniset sisäseinät ja aaltopeltisen sisäkaton paikka päätyseinässä sekä itäiseen kaponieeriin (K2) johtava ovi. Luolan sisälle on kertynyt runsaasti jätettä ja romua.

Lähipuolustusasemat

Ampumahaudat on varustettu muutamalla porrasaskelmalla ja betonisella rintasuojalla. Ormusmäen pohjoisosassa hautoja on kolmessa eri korkeudessa torjuntasuuntana pohjoinen. Tämä on mahdollistanut tehokkaan lähipuolustuksen rautatien suuntaan.

Pohjoisosan keskeneräisen kuopan vieressä voi nähdä hyvin taisteluhaudan profiilin.

Muutamin paikoin on yhdyshautojen reunoissa reikiä, joiden käyttötarkoitus on epäselvä. Ne saattavat olla tarkoitetut naamioverkkoja kannattaneille tolpille. Lentotähystys mullisti ensimmäisen maailmansodan aikana sekä tiedustelua että tulenjohtoa.

Ampumatarvikekomerot kuuluvat tavanomaiseen taisteluaseman varusteluun. Näihin on ollut tarkoitus sijoittaa ammuslaatikoita, jotta taistelun kuluessa ei täydennystä tarvitse lähteä hakemaan kaukaa.

Ormusmäellä ovat muutamat ampumatarvikekomerot olleet ilmeisesti varustetut suojaluukuilla. Tällaista rakennetta ei ole tavattu muualla lukuunottamatta Kivikon eteläosassa olevan patteri 71:n tykkiaseman ammuskomeroita.

Kulkua helpottamaan on linnoitteissa usein sijoitettu portaita. Ormusmäellä portaita on luolakompleksin lisäksi vain yhdessä kohdassa.

Mäen pohjoisosassa on kaksi tähystystä ja tulenjohtoa varten rakennettua asemaa. Toinen on pieni, yhden miehen mentävä potero, mutta toinen on suurempi ja varustettu suojatilalla, jonka pinta-ala on noin 2 m². Tällainen yhdistelmä on poikkeuksellinen koko linnoitusalueella. Tähystysasemat ovat olleet katettuja, mutta ne on yleensä räjäytetty myöhemmin romuraudan keräyksen yhteydessä. Kuva otettu takaviistosta, etualalla keskellä sisäänkäynti yhdyshaudasta.

Helsingin maalinnoituksen pääasiallista aseistusta olivat kiväärien ohella konekiväärit, joita varten rakennettiin tilavampia katettuja asemia, joiden pinta-ala oli noin 2 m². Ormusmäellä tällaisia asemia on vain yksi, sekin räjäytystöiden jäljiltä varsin huonossa kunnossa. Aseman torjuntasuunta on itään (kuvassa vasemmalle).

Keskeneräiset

Kaponieerit ovat Helsingin maalinnoituksen vahvimpia lähipuolustusasemia. Ne on yleensä tarkoitettu 57mm kaponieeritykille, jolla oli tarkoitus ampua sulkutulta viereisten taisteluasemien etumaastossa oleville piikkilankaesteille. Myös kaponieerien suunnittelussa tapahtui sodan aikana kehitystä, joten Ormusmäenkin viimeisimmän mallin mukaiset asemat jäivät keskeneräisiksi. Kuvassa itäisen kaponieerin keskeneräinen louhos.

Luolasta L4 itäiseen kaponieeriin johtava ovi kalliorotkossa.

Yksityiskohta luolan L4 teräsovesta. Kuvassa luodinreikiä, jotka ovat ilmeisesti peräisin saksalaisten konekivääristä näiden tyhjentäessä varustuksia punakaartilaisista vuonna 1918. Samanlaisia reikiä on tavattu luolan ovesta myös Leppävaarasta, missä käytiin jonkin aikaa taisteluja punaisten ja saksalaisten välillä.

Ormusmäen varustukset jäivät osittain keskeneräisiksi. Mäellä on muutamia kallioon louhittuja kuoppia, joiden käyttötarkoitus on hieman epäselvä. Kuvassa on kallion päältä kuvattuna louhoskuoppa, joka saattaa olla tarkoitettu konekivääriasemaksi, torjuntasuuntana luode (kuvassa oikealle).

Sama louhoskuoppa kuin edellisessä kuvattuna ampumasektorin suunnasta. Vaaleanvihreä alue kuvassa etuoikealla on tasaiseksi louhittu ampumasektori.

Ormusmäen keskellä on kallioon louhittu "kraateri", joka on yhdistänyt luolakompleksin kallion yläosassa oleviin taisteluasemiin. Kuvassa "kraaterista" yhdystunneliin L2 johtava aukko.

Kivimuurauksin tuettuja kulkuväyliä "kraaterissa". Vasemmalta päästään kallion yläosan taisteluasemiin, taustalla keskellä on aukko luolaan L4. Tämä rotko on kooltaan sellainen, että siihen olisi mahdollisesti voinut sijoittaa panssarikomentotornin, jollaisia maarintamalle oli tarkoitus rakentaa kattavaksi verkoksi tähystystä ja tulenjohtoa varten.

Edellinen sivu - Aloitussivu - Lähteet

© 2003

	Luolista suurin on hankala kuvattava, sillä kasvillisuus pääsisäänkäynnin luona on runsasta ja luolan toinen sisäänkäynti on muurattu umpeen. Ensimmäisessä kuvassa on umpeen muurattu oviaukko luolasta L2 luolaan L1.
	Toisessa kuvassa on muurauksessa olevan aukon kautta otettu kuva romujen täyttämästä portaikosta ja käytävästä, joka johtaa luolaan L1. Kuvassa erottuvat betoniset seinät ja mahdollisesti aaltopeltisen sisäkaton osa.
	Yhdystunneli L2 kuvattuna "kraaterin" suunnalta. Kuvassa erottuu luolaan kuljetettua tavaraa, mm. puistonpenkki. Luolaan L1 johtava umpeen muurattu ovi on vasemmalla seinällä penkin pään kohdalla.
	Yhdyshaudassa oleva aukko johtaa tikkaille, joita pitkin on päässyt luolaan L3. Tällainen rakenne on tavattu myös eräässä toisessa Malmin alueen kohteessa.
	Itse luolaan L3 johtava aukko on kuitenkin muurattu umpeen ja kuilun pohjalle on kertynyt roskaa. Kallioon pultatut tikkaat näkyvät kuvan alaosassa.
	Luola L4 kuvattuna sisäpuolelta. Kuvassa erottuvat betoniset sisäseinät ja aaltopeltisen sisäkaton paikka päätyseinässä sekä itäiseen kaponieeriin (K2) johtava ovi. Luolan sisälle on kertynyt runsaasti jätettä ja romua.

	Ampumahaudat on varustettu muutamalla porrasaskelmalla ja betonisella rintasuojalla. Ormusmäen pohjoisosassa hautoja on kolmessa eri korkeudessa torjuntasuuntana pohjoinen. Tämä on mahdollistanut tehokkaan lähipuolustuksen rautatien suuntaan.
	Pohjoisosan keskeneräisen kuopan vieressä voi nähdä hyvin taisteluhaudan profiilin.
	Muutamin paikoin on yhdyshautojen reunoissa reikiä, joiden käyttötarkoitus on epäselvä. Ne saattavat olla tarkoitetut naamioverkkoja kannattaneille tolpille. Lentotähystys mullisti ensimmäisen maailmansodan aikana sekä tiedustelua että tulenjohtoa.
	Ampumatarvikekomerot kuuluvat tavanomaiseen taisteluaseman varusteluun. Näihin on ollut tarkoitus sijoittaa ammuslaatikoita, jotta taistelun kuluessa ei täydennystä tarvitse lähteä hakemaan kaukaa.
	Ormusmäellä ovat muutamat ampumatarvikekomerot olleet ilmeisesti varustetut suojaluukuilla. Tällaista rakennetta ei ole tavattu muualla lukuunottamatta Kivikon eteläosassa olevan patteri 71:n tykkiaseman ammuskomeroita.
	Kulkua helpottamaan on linnoitteissa usein sijoitettu portaita. Ormusmäellä portaita on luolakompleksin lisäksi vain yhdessä kohdassa.
	Mäen pohjoisosassa on kaksi tähystystä ja tulenjohtoa varten rakennettua asemaa. Toinen on pieni, yhden miehen mentävä potero, mutta toinen on suurempi ja varustettu suojatilalla, jonka pinta-ala on noin 2 m². Tällainen yhdistelmä on poikkeuksellinen koko linnoitusalueella. Tähystysasemat ovat olleet katettuja, mutta ne on yleensä räjäytetty myöhemmin romuraudan keräyksen yhteydessä. Kuva otettu takaviistosta, etualalla keskellä sisäänkäynti yhdyshaudasta.
	Helsingin maalinnoituksen pääasiallista aseistusta olivat kiväärien ohella konekiväärit, joita varten rakennettiin tilavampia katettuja asemia, joiden pinta-ala oli noin 2 m². Ormusmäellä tällaisia asemia on vain yksi, sekin räjäytystöiden jäljiltä varsin huonossa kunnossa. Aseman torjuntasuunta on itään (kuvassa vasemmalle).

	Kaponieerit ovat Helsingin maalinnoituksen vahvimpia lähipuolustusasemia. Ne on yleensä tarkoitettu 57mm kaponieeritykille, jolla oli tarkoitus ampua sulkutulta viereisten taisteluasemien etumaastossa oleville piikkilankaesteille. Myös kaponieerien suunnittelussa tapahtui sodan aikana kehitystä, joten Ormusmäenkin viimeisimmän mallin mukaiset asemat jäivät keskeneräisiksi. Kuvassa itäisen kaponieerin keskeneräinen louhos.
	Luolasta L4 itäiseen kaponieeriin johtava ovi kalliorotkossa.
	Yksityiskohta luolan L4 teräsovesta. Kuvassa luodinreikiä, jotka ovat ilmeisesti peräisin saksalaisten konekivääristä näiden tyhjentäessä varustuksia punakaartilaisista vuonna 1918. Samanlaisia reikiä on tavattu luolan ovesta myös Leppävaarasta, missä käytiin jonkin aikaa taisteluja punaisten ja saksalaisten välillä.
	Ormusmäen varustukset jäivät osittain keskeneräisiksi. Mäellä on muutamia kallioon louhittuja kuoppia, joiden käyttötarkoitus on hieman epäselvä. Kuvassa on kallion päältä kuvattuna louhoskuoppa, joka saattaa olla tarkoitettu konekivääriasemaksi, torjuntasuuntana luode (kuvassa oikealle).
	Sama louhoskuoppa kuin edellisessä kuvattuna ampumasektorin suunnasta. Vaaleanvihreä alue kuvassa etuoikealla on tasaiseksi louhittu ampumasektori.
	Ormusmäen keskellä on kallioon louhittu "kraateri", joka on yhdistänyt luolakompleksin kallion yläosassa oleviin taisteluasemiin. Kuvassa "kraaterista" yhdystunneliin L2 johtava aukko.
	Kivimuurauksin tuettuja kulkuväyliä "kraaterissa". Vasemmalta päästään kallion yläosan taisteluasemiin, taustalla keskellä on aukko luolaan L4. Tämä rotko on kooltaan sellainen, että siihen olisi mahdollisesti voinut sijoittaa panssarikomentotornin, jollaisia maarintamalle oli tarkoitus rakentaa kattavaksi verkoksi tähystystä ja tulenjohtoa varten.